Asumisen haasteet

Keskusteltuani mm. asumisesta Kuusamon rakennustarkastaja Antti Laiholan kanssa, tunnistimme yhteisiä
haasteita liittyen asukkaiden asumisstatukseen kunnan vetovoimatekijänä. Niistä seuraavassa:

Kahta paikkakuntaa asuessa ja vain toisessa kirjoilla ollessa huomaa, miten asumista koskeva lainsäädäntö
laahaa nykykäytäntöön nähden pahasti jäljessä. Lainsäädäntö lähtee edelleen siitä, että asuminen
jakaantuu työaikaan ja vapaa-aikaan, vaikka mm. etätyö ja eläkeläisten kasvava määrä on häivyttänyt työn
ja vapaa-ajan rajat näkymättömiin.

Enää ei ole harvinaista, että etätyötä tehdään enemmän muulla paikkakunnalla, kuin missä työpaikka on.
Poikkeuksellista ei ole myöskään se, että eläkeikään ehtineillä on useampia tukikohtia eri paikkakunnilla ja
luonnon keskellä asuminen vie voiton kaupunkiasumisesta.

Mökkipaikkakunnalla Kuusamossa enimmäkseen aikaa viettävillä voisi olla aihetta kysyä, miten Kuusamon
kasvutavoitteet saisivat energiaa mökkiläisistä? Pienissä maaseutukaupungeissa ja kunnissa näyttää
syntyneen kahtia jakautunut tilanne kasvukysymyksen sisällä. Kun mökkiläiset olisivat valmiit vastaamaan
väkimäärän kasvutarpeeseen siirtymällä kuntalaisiksi, kunta näkeekin mm. palvelujen tarjoamisen
nousevan esteeksi. Tällainen käytäntö ei varmastikaan lisää kunnan väkimäärää.

Kaavojen ja lain noudattamisessa tai tulkinnoissa syntyy erikoisia, epätasa-arvoisia tilanteita. Kun loma-
asuntoalueella paritalossa toinen osakas ei saa siirrettyä kirjoja asuntoonsa, toinen osakas voi kuitenkin kaavasta poiketen pyörittää asunnossa majoitustoimintaa. Valitettavasti nykyinen lainsäädäntö näyttää
johtavan tällaiseen hallintotapaan, mikä ei aina kestä valoa. Olisiko kuitenkin parempi kunnan kasvun
kannalta noudattaa tasavertaisuusperiaatetta molemmissa tapauksissa poikkeamispäätöksiä ratkaistaessa.

Valtion ja kuntien yhtenä keskeisenä tavoitteena on maankäytön ja rakentamisen toteutuksessa
hiilijalanjäljen pienentäminen. Silloinhan tavoitteena pitäisi olla samaan aikaan myös tilojen tehokas käyttö
energiapäästöjen pienentämiseksi, ja siihenhän lyhytaikainen vuokraustoimintakin voisi olla juuri oikea
ratkaisu. Hiilijalanjälki tuskin pienenee silloinkaan kun 6-80 -luvun omavaraiseen mökkikiinteistöön
vaihdetaan uudet ikkunat ja lisätään ulkoseiniin ja kattoon eristeitä lisärakenteineen sekä rakennetaan
nykyaikainen talotekniikka. Realistinen takaisinmaksuaika voi tällöin jäädä teoreettiseksi toiveeksi.

Koska kohta voimaantulevan rakentamislain rinnalle tuleva alueidenkäyttölaki ei ole vielä voimassa ja
lyhytaikaista vuokraustoimintaakaan koskevat säännöksetkin on edelleen valmistelussa, on vielä mahdoton
ennustaa, miten järkeviksi asumiskäsitteet ja -statukset on muodostumassa. Uskon kuitenkin, että kunnille
jää jatkossa pelivaraa lupakäsittelyissä kehittää ja kasvattaa kuntaa yhdessä entisten ja tulevien
kuntalaisten kanssa. Uudelle mökkiläisyhdistyksellekin tarjoutuu nyt tehtävä yhdessä kunnan kanssa saada
mökkiläiset viihtymään ja pysymään paremmin Koillismaalla ja siten käyttämään alueen palveluita
hyödyttääkseen koko kuntaa.

Esa Kauppi
Rakennusneuvos, arkkitehti SAFA
Ruka-Kuusamo mökkiläisyhdistys ry, hallituksen jäsen